Tulipa tuossa taannoin ohimennen puheeksi että "Mitä on hyvyys?" Tuli hieman puuntakaa koko kysymys enkä sitten oikein siihen osannut vastatakaan. Jäin pitkälle miettimään sitä, että mitä se hyvyys vois olla ja tulin siihen tulokseen että pahuus on paljon helpommin määriteltävissä.

En mä edelleenkään osaa vastata tuohon kysymykseen muuten kuin tuolla otsikon lauseella (jota tietenkään ei voi kääntää ilman että merkitys katoaa, kovin tyypillistä.) Ihmiskunnassa ei tunnu olevan enää hyvää ja kaunista. Jos ihmiskunta olis hyvä, tällä planeetalla ei olis sotia, ei nälänhätää yhtäällä samaan aikaan kun toisaalla eletään yltäkylläisyydessä.

Joissain yksilöissä saattaa olla joku pilkahdus hyvästä. Pyyteetön rakkaus ja hyväksyntä. SE vois  olla hyvyyttä. Kovin harva vain tekee nykyään yhtään mitään pyyteettömästi. Tämän takia mä miellän itsekkyyden pahan synonyyminä. Ihmiset on turmeltuneita, kaikki ajaa vain omaa etuaan. Luultavasti usein minä itsekin, mutta mä en olekaan koskaan väittäny olevani täydellinen. Mä kuitenkin mahdollisuuksien mukaan yritän auttaa mulle tärkeitä ihmisiä, enkä odota vastapalveluksia. Mulle on ihan itsestään selvää että kaveria autetaan, jos vaan voi. Toki mä saatan itekin kavereilta kysellä jeesiä jos on jotain, mutta en mä oleta että aina kaikki menis just "suunnitellusti" enkä loukkaannu jos kaveri sanookin että ei onnistu. 

Mulle itelleni jokin mikä on hyvää on myös luonnollista. Luonto on se mikä täällä pallolla oli ennen ihmistä ja aivan taatusti on myös sen jälkeen. Ihminen jättää jälkeensä mitä todennäköisimmin pääasiassa pahaa. Turmeltuneen ympäristön, kärsineitä luonnonvaroja ja monen monta sukupuuttoon tapettua lajia. Mun mielikuva "maailmanlopusta" on karrelle palanut maa, jossa ei kasva mitään. Toistaiseksi koskaan ei kuitenkaan mikään katastrofi ole onnistunut tuhoamaan kaikkea elämää maapallolta, joten mä väitän että ihminenkään ei siihen pysty. Mä toivoisin että ihmisten toimissa ja asenteissa ehtisi vielä tapahtua jokin muutos ennen maailmanloppua, mutta oletan että toivo on turha.

Järjenvastaista tässä mun ajatusmallissa on se että mä toivon aina kaikesta kaikkea hyvää ja luotan ihmisiin ihan liiankin helposti. Kuitenkin määritelmällisesti aina odotan että milloin joku taas kääntää takkinsa ja tulee selkään vähintään henkisesti. Sama pätee maailmanlaajuisesti. Toivon maailmanrauhaa ja luonnollisuutta ja samaan aikaan odotan maailmanloppua.

You bring destruction to all that you touch. Take a bow!