19.7. koitti se päivä jota olin odottanut jo maaliskuusta alkaen. Muse tuli keikalle loppuunmyytyyn Kaisaniemen puistoon. Lippuja keikalle oli reilut 21000. Innokkaimmat olivat kuuleman mukaan jonossa porteilla jo aamuseitsemältä. Me Ampin kanssa kuviteltiin olleemme "ajoissa" kun päädyttiin jonoon siinä kahdelta. Oltiinhan me sikäli ajoissa että porttien auetessa siinä neljältä, jono ulottui jo lähes rautatientorille. Jono eteni yllättävän nopeasti ja alueelle päästyämme kartoitettiin tilannetta. Lavan edessä oli erillinen aidattu eturivialue. Harkitsimme noin kaksi sekuntia "Pitäskö mennä tonne?" "JOO!". Kuulin ohimennen jossain vaiheessa että sille alueelle otettiin 3000 ihmistä. Ja me kuuluttiin siihen onnelliseen ryhmään. Kylläpä hymyilytti. Varsinkin ku vielä päästiin melkoisen eteen. Joskin reunaan, mutta eteen kuitenkin. 

Ensimmäinen lämppäri, Manna, aloitti 17.45. Koko eturivialueen yleisö näytti rockpoliiseilta. Minä mukaanlukien. Ei tainnut loppujen lopuksi olla kovin kiitollinen tehtävä lämmitellä Musea. Vaikka kovasti tuo kiittelikin kunniasta. Vähän kävi mielessä että olisiko ehkä ollut paikallaan hankkia edes vähän isompi nimi lämmittelemään... Mulle ei jäänyt tuon tarkempaa mielikuvaa koko bändistä. Tuon setin jälkeen tuli mieleen että nestehukkahan tässä uhkaa jos ei hae vettä. Sitten vaan ranneke käteen ja kipittämään kojulle ja takaisin. Vesi oli kallista: 2,5 e/puoli litraa. -.- 

Vesireissun jälkeen löysimme itsemme lähes samasta paikkaa mistä lähdimmekin ja sitten olikin jo vuorossa toinen lämppäri, White Lies. Tunnistin setistä tasan yhden biisin, mutta totesin bändin kuitenkin sujuvasti mukanafiilisteltäväksi. Muutenkin yleisö alkoi pikkuhiljaa elää mukana, vaikka jokunen rockpoliisi löytyi edelleen. Muistan sanoneeni setin jälkeen Ampille että tuostahan voi tykätäkin. Vesikin ehti loppua siinä välissä jo, mutta enää ei uskaltanut poistua hakemaan lisääkään. Paikkansahan siinä olisi menettänyt ja kaiken sen nähdyn vaivan jälkeen se ei olisi ollut suotavaa.

Muse, jota koko päivä jo oli odotettu, nousi lavalle kahdeksalta. Kummasti yleisöön tuli eloa välittömästi. Uprising räjäytti tajunnan Exogenesis-intron jälkeen. Sen jälkeen setti olikin sellaista hittitykitystä että ei paremmasta väliä. Omaan rakkaushermoon iski keikan alkupuoliskolta jopa yllättäen Hysteria ja kovin odotetusti Feeling Good. Helsinki Jam-nimellä kulkeneen välisoiton jälkeen alkoi sellainen vyörytys että meinasi taju lähteä. Undisclosed Desires, Resistance, Time is Running Out, Starlight, Stockholm Syndrome. Ja encoressa Plug in Baby ja Knights of Cydonia. Plug in Babyn aikana yleisön päälle heiteltiin isoja silmämunan näköisiä ilmapalloja. Itse biisikin oli hieno, mutta nuo ilmapallot oli aika mielenkiintoinen lisä. Knights of Cydonian aikaan viimeistään tajusin että jalat ei enää kanna ja ääni on jäänyt jonnekin. (ot: ainahan toki kannattaa keikalle laittaa korkkarit, jalat oli paskana vielä pari seuraavaa päivää keikan jälkeen) Tuon keikan jälkeen olisi voinut kuolla onnellisena. Kevyesti paras keikka ikinä. Rakastin joka sekuntia. Sovittiin heti Ampin kanssa että seuraavan kerran kun Muse tulee Suomeen niin me sitten ollaan siellä, malliin että ainut mikä estää on kuolema.

Muse on kyllä jännä bändi sikäli että siitä tuntuu tykkäävän niin monensortin ihmiset. Tuollakin yleisössä näkyi kaiken sortin musiikkigenrejen edustajia, kaikkea hoppareista gootteihin ja siltä väliltä. Myös se että bändin esiintyminen lavalla ei ole mitenkään erityisen kontaktihakuista yleisöä kohtaan. Tuollakin taisivat peräti kolmesti puhutella yleisöä. Toisaalta sitä ei tarvita, kun musiikki vie mukanaan. Ja kun esiintymisestä näkee että bändi tykkää tekemisestään niin sekin puhuttelee yleisöä. Toistan itseäni. Kevyesti paras keikka millä koskaan olen ollut.

Reissun jälkeiset tuliaiset kyllä olisi voinut jättää väliin. Tiistai-iltana mittasin itseltäni 38 asteen kuumeen. Samaan aikaan iski mieletön kurkkukipu, päänsärky, yskä ja lihaskivut koko kroppaan. Keskiviikkoaamuna tai aamuyönä heräsin tuskaan. Kuume oli noussut 39 asteeseen. Siitä sitten vaan päivystykseen missä en edes päässyt lääkäriin, vaan antoivat ajan yhdeltä iltapäivällä. Mä sitte lähin kotia nukkumaan väliajaksi. Lääkärissä käyminen poiki kolme päivää sairaslomaa. Joita nyt sitten kuluttelen tässä "ahkerasti" fiilistelemällä edelleen tuota keikkaa ja tajunnanräjäyttävää museekkiorgasmia. <3