Kävinpä sitten työkkärissä tänään. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi, taas. Viime kerrastahan on se viisi kuukautta. Voisiko joku nyt jo vihdoin antaa mulle työn missä mä viihdyn ja mikä oikeasti sopii mulle?! Tämmöiset pätkittäistyöt ei oikeen mieltä ylennä. Ainiin, ja mielellään sellaisenkin mistä vaikka sais rahaakin, mielellään sillain että piisaa elämiseen asti.

Hain tuossa sitte tuommoiseen koulutukseenkin, mitä sieltä työkkäristä suositeltiin. Tiedottajan koulutus. Kuulostaa sikäli kivalta että se sisältäis 1) kirjoittamista ja 2) kuvankäsittelyä. Mä olen satavarma että tuosta olis tulevaisuudessa hyötyä ihan riippumatta siitä että mihinkä töihin sitä päätyy. Tai ihan yhtälailla myös vapaa-ajalla. Ja varsinkin tuo kuvankäsittelyllinen puoli tulis tarpeeseen. Sitä mä en osaa, vielä, vaikka haluaisin kovasti. Eli siitä sitte vaan opettelemaan... Mielestäni tää kirjoittaminen alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Mutta siinäkin olis kehittämisen varaa. Toisaalta kaikessahan sitä aina on. 

Huomenna pitäs sitte kipitellä liiton toimistolle (toivottavasti siellä edes ollaan paikalla) viemään kaiken maailman lippulappuja. Ja sit pitää muistaa kärttää ex-duunista vielä lisää erinäisiä paperisotaan tarvittavia materiaaleja. Että mä vihaan byrokratiaa. Noh, eipä kai tässä oikeen muukaan auta ku mennä sinne mihin liekanarussa vedetään.

Kaiken säätämisen jälkeen on kyllä pääkin kipeä. Niin kuin se ei riittäs että mä olen sen flunssan jäliltä EDELLEEN tukkoinen ja toisaikainen muutenkin. Sekin tekee pään kipeäksi. Kaipa tää mun säkällä vielä kehittyy migreeniksi asti. Sehän se vasta onkin kivaa. Lisäksi mulla on joku käsittämätön ihottuma oikeassa polvitaipeessa. Kutisee aivan saakelisti. En tiedä mistä on tullu. Allergialääkkeellä pysyy sentäs jossain määrin kunnossa.

Kyllä muuten kummasti huomaa että mulla on ollu astetta paskemmat pari päivää. Ja varsin hämmentävästä lähteestä. Huonona päivänä tulee kuunneltua mustempaa musiikkia kuin aurinkoisempina päivinä. Varsin sujuvasti soi tänäänkin taas PAIN. Vaikka en nyt ihan niin vittuuntunut olekaan kuin eilen, tai edellispäivänä. Varsinkin Same old song, joka päätyi tuonne otsikkoonkin tuntuu sopivan tilanteeseen varsin mainiosti. Työtön. Taas. Sama kaava toistuu kuin ennenkin. 

Pitäisi ehkä kehittää joku fyysinen tapa purkaa nää aggressiot. Kipeänä ei kuulemma saa mennä salillekaan, muuten käyttäisin sujuvasti sitä. Tai lenkkeilisin. Tai ihan mitä vaan. Endorfiinit tekis tälle päälle nyt harvinaisen hyvää. Eikä mulla ole edes suklaata...

Puuh. It goes on and on and on....