Kirjoittamisesta on tullut elinehto. Se on tapa purkaa kaikki. Samaahan se on ollut ennenkin, mutta varsinkin nyt kun muutakaan ei oikeastaan ole, mihinkä aikansa käyttäisi. Kirja etenee, hitaasti mutta varmasti. Siihen liittyvä sivupolku johti siihen että kirjoitin jokusen runon englanniksi. Siitä lähtikin näppärästi mopo käsistä ja niitä tuli yksi toisensa jälkeen, pitkin viime yötä.

Yöllä on selvästikin luovuus huipussaan. Asiaan voi toki vaikuttaa sekin että yöllä häiriötekijöitä on vähemmän. Tokihan syysyö kynttilänvalossa on kovin kaunis ja rauhallinen. Lisätään tunnelmallista musiikkia ja lopputuloksena saadaan ajatuksia ja tunteita, jotka pakenevat valolta. 

Tänään ihanainen ystäväni keksi että voisimme antaa toisillemme runoihin aiheita, sehän käy. Vaikeaahan se oli, mutta tavallaan virkistävää. Ystävyys oli yksi saamistani haasteista. Sen tuloksen näette alla. Kirjoitin tuon ajatellen ystävääni, jolta aiheen tuohon runoelmaan sain. Olet kovin tärkeä! <3

 

Forever after

I will hold your hand

When you’re afraid

I will be there for you

When your world is shaking

 

You will catch me

If I fall and tumble

You will cover me

When my walls collapse

 

Together we’ll fight it all

Together strong

You and me