Minä kiedon itseni siihen kuin lämpimään huopaan

Vaivun pimeään lämpöön ja tunnustelen hiljaisuutta
Ei se ole käsin koskettavissa, ei kuultavissa
Se on kaikkeus ja tyhjyys
 
Minä kietoudun siihen syvälle piiloon
Unohdan tunteeni sen reunamille 
Annan ajatusten vajota kauas
 
Minä maalaan sen seinät mustiksi ja punaisiksi
Tunnen olevani sen kanssa kotona
Olen yhtä hiljaisuuden kanssa
Kotini on melankolian kaunis huone