tiistai, 19. lokakuu 2010
Minä kiedon itseni siihen kuin lämpimään huopaan
Vaivun pimeään lämpöön ja tunnustelen hiljaisuutta
Ei se ole käsin koskettavissa, ei kuultavissa
Se on kaikkeus ja tyhjyys
Minä kietoudun siihen syvälle piiloon
Unohdan tunteeni sen reunamille
Annan ajatusten vajota kauas
Minä maalaan sen seinät mustiksi ja punaisiksi
Tunnen olevani sen kanssa kotona
Olen yhtä hiljaisuuden kanssa
Kotini on melankolian kaunis huone
Kommentit