Kynttilä pöydällä luo ympärilleen pehmeää kajastusta. Kuuntelen kuinka ulkona tuuli heiluttaa puiden oksia, joissa lehdet jo kellertyvät. Suljen silmäni hiljaisuudessa ja huokaan. Sade rummuttaa hiljalleen ikkunaa, kun katsahdan ulos, vesi valuu noroina pitkin lasia. Syksyn koleus hiipii sisälle. Minunkin sisälleni.

Valitsen itselleni pimenevään iltaan rauhallista musiikkia, jonka tiedän rentouttavan minua jo itsessään. Valutan itselleni kuuman kylvyn jonka maustan laventelilla ja kuorrutan vaahdolla kuin kermakakun. Sytytän ammeen reunoille kynttilöitä ja vajoan lämpimään veteen. Hiljainen musiikki hyväilee sieluani kynttilöiden lempeässä valossa.

Lämpimen kylvyn jälkeen huoneilmakin tuntuu kylmältä, joten puen jälleen päälleni paksun neulepaitani, jonka piilotin aiemmin tänä vuonna kaapin perukoille. Varustaudun lämpimin säärystimin ja kaadan itselleni lasillisen tummaa punaviiniä. Nautin sen huumaavan mausteisesta tuoksusta ja rubiinisesta hehkusta kynttilän liekkiä vasten. Miellyttävä lämpö soljuu kehooni pikkuhiljaa.

Sytytän huoneeseeni lisää kynttilöitä, niiden lämmin valo miellyttää minua enemmän kuin lamppujen kalmankalpeus. Kun auringon viimeiset valonsäteet eivät enää lämmitä, minä kiedon itseni pehmeään huopaan ja hautaudun tyynyjeni lomaan. Ja aivan salaa pyyhin silmäkulmastani karanneen kyyneleen.