Aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Vaikka mä olen ihan äskettäin vielä kirjoitellut blogia toisaalle, niin täällä aloittaminen tuntuu lähes ylitsepääsemättömän vaikealta. Mä koin jo eilen Blank field syndroomaa sen kanssa että minkä pistän blogini nimeksi, kun ei tuntunut mikään istuvan. Kun sitten kirjottelin kuvausta tälle blogilleni ja sain sen kuulostamaan vähintään sekavalta, iski tajuntaan Muse. Biisin nimi oli Map of the Problematique. Kas, siitähän nimi blogille, joka on minun sekavan mieleni kuva. Tarkoituksena kun on kuitenkin kirjoitella tähän kaikkea mikä nyt mielessä sattuukin liikkumaan, ajankohtaista tai ei.

Blank page syndrooma on tuttu varmasti kaikille jotka ovat ikinä yrittäneet kirjoittaa mitään luovaa. Ei sen tarvitse olla kuin joku koulutyö tai raportti ja löytää itsensä tuijottamassa tyhjää sivua. Tietää mitä pitäs kirjottaa mutta mikään ei halua muodostua järjellisiksi lauseiksi asti. Nytkin mulla olis ollu aiheita vaikka ja mihin, ajatus ei vaan ota kehittyäkseen.

Lisäksi tietenkään ihan ensimmäiseen kirjoitukseen ei välttämättä halua mitään maailmanfilosofiaa tai syväluotaavia analyysejä elämästä, ihmisistä tai olemisesta yleensä. Niitten vuoro on sitte myöhemmin, alkaen luultavasti heti seuraavasta kirjoitelmasta.

Niin juu, mikäli ketään kiinnostaa niin mennyt sielunelämä löytyy osoitteesta milanarda.pointblog.fi.