Mä olen edelleen kipeä. Mutta kaikesta huolimatta mulla on mystisen hyvä mieli. Mulla on miljoona pikkuasiaa mitkä tekee mulle hyvän mielen ja pakko myöntää, tää tuntuu aika hyvältä näin. Mua ei nyt just jaksa rasittaa sekään fakta että ei ole töitä, se hoituu varmasti aikanaan. Eikä mua paljon haittaa edes se kipeily, nukkumalla ja särkylääkkeillä sekin menee ohi, ajan kanssa. Eilen olin puolentoistatunnin yrttikylvyssä, tekipä muuten harvinaisen hyvää. Aion ottaa uusinnan tänään. Henki kulki sen jälkeen niin paljon paremmin. Ihan yhtä karmaisevia kuumehuuruja mulla ei enää ole kuin eilen. Mutta pää tuntuu melko pumpuliselta edelleen. 

Mulla on kaikesta ihmisvihastani huolimatta hämmästyttävän ihania kavereita, jotka myös sietää mun misantropiani.. Onneksi seuransa voi valita. Kiitos teille kaikille, tiedätte keitä olette. <3 Tänään tuli hyvä mieli siitäkin kun pitkästä aikaa pääsin puheisiin ulkomaisten kavereitteni kanssa. On ollut ikävä. Flashbackina tuli välittömästi takaisin aivan kaikki kokemukset mitä vain kolmeen viikkoon voi mahtua. Nuo tytöt pitää tavata uudelleen! Ja yrittää pitää siihen asti paremmin yhteyttä virtuaalisti. Pakko kyllä myöntää että mä en ole siinä kovin hyvä. Mutta yrittää voi ainakin.

Mä päädyin viime yöksi nukkumaan sohvalle tähän olkkariin, kun oli "pakko" saada kuunnella yömusiikkina Alcestia. Sama materiaali soi nytkin. Sopii hyvin kieltämättä tähän fiilikseen joka on osin  kaipausta, onnea, luopumista ja toivoa. Tajunnanräjäyttävää musiikkia. <3 Ensimmäisen kerran vedet hiipi silmäkulmiin kun kuulin ensimmäistä kertaa biisin Souvenirs d'un autre monde. Ja nyt valuu vedet silmistä kun soi Sur l'océan couleur de fer. Aika harvassa on bändit jotka kykenee herättämään näin voimakkaita reaktioita. Mieletöntä. Tuntuu itseasiassa hyvältä että musiikki tuntuu jossain niin että itkettää. <3 Ultimate musiikkiorgasmi.

:')